maanantai 3. syyskuuta 2012

Avoin kirje uusille ylioppilaille

Ainakin täällä Tampereella tänään on se päivä, jolloin uudet ylioppilaat ensimmäisen kerran ilmestyvät myös opetushenkilökunnan tutkaruuduille. Onhan sitä jo jonkin aikaa toki ollut hämärästi tietoinen kampuksella vaeltelevista, hieman aran, mutta samalla ihastuttavan innostuneet oloisista ihmisryhmistä, mutta vasta tänään iltapäivällä me tapaamme ja yhteinen matkamme alkaa.

Iltapäivän tilaisuudessa perinteisesti esitellään opinto-ohjelman työväki ja kukin saa vuorollaan sanoa teille oman tervehdyksensä. Tämä vuonna aion kuitenkin vain sanoa tämän blogin osoitteen ja toivon, että kenties tästä kirjoituksesta on iloa myös muille kuin vain tiukasti oman tutkinto-ohjelmamme opiskelijoille.

Stephen Walt on jo blogissaan ehtinyt tarjota kymmenen neuvoa erityisesti kansainvälisen politiikan opiskelijoille. Itselleni kolme (mistäköhän syystä?!?) on tullut tärkeäksi luvuksi, joten tarjoan omalta osaltani kolme hajatelmaa uusille ylioppilaille, pääaineesta riippumatta:

1. Älä pelkää. Vaikka jotkut väittävät, että maailma on menossa päin helvettiä, niin älä usko heitä. Maailma on vielä avoin ja toiveillamme, aikeillamme ja valinnoillamme on merkitystä. Älkää vaipuko huonojen uutisten edessä epätoivoon, vaan tulkaa rohkeasti niiksi "maailmaa ymmärtäviksi maailman muuttajiksi", joiksi yliopistomme strategia hieman mahtipontisesti toivoo teidän tulevan. Ennen kaikkea, älkää vaipuko kyynisyyteen: jos te menetätte uskonne tulevaan, silloin te myös luovutatte puhe- ja toimintavaltanne sen suhteen muille ihmisille ja tahoille.

2. Etsi omaa ääntäsi. Yliopisto tarjoaa paljon tietoa ja pyrkii sosiaalistamaan tiettyihin tieteellisiin käytäntöihin ja jopa maailmankuviin. On tärkeää, että otat nämä kehykset vakavasti. Samalla opintojen - itse asiassa koko elämän - tarkoituksena on kuitenkin löytää ihmiselle itselleen luontaisia tapoja olla tässä maailmassa ja muiden ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa. Itse olen mieltänyt asian niin, että me kaikki etsimme omaa ääntämme. Yliopisto tarjoaa tähän erinomaiset lähtökohdat ja olisi sääli, jos sinulla olisi niin kova hoppu vain suorittaa opinnot alta pois, että unohtaisit samalla etsiä tätä omaa, ainutlaatuista ja parhaimmillaan upeassa harmoniassa muiden ihmisten kanssa soivaa ääntäsi.

3. Frank Pappan legendaarisin sanoin, bailatkaa ankarasti. Opiskelu on tärkeää ja paikoin varsin kovaa työtä ja se on syytä ottaa vakavasti, mutta ei liian vakavasti. Myös opiskelu voi ja sen pitää olla hauskaa. Hauskaa voi olla myös luennoilla ja seminaareissa, sitä ankaraa bailaamista unohtamatta.

Tervetuloa yliopistoon, tästä alkaa elämäsi mittainen seikkailu!

Hiski Haukkala

PS: Suosittelen lämpimästi Twitterin seuraamista. Siellä on paljon loistavia ihmisiä ja hyvää meininkiä. Minua voipi tavoitella @HiskiHaukkala