keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Beckyleaks?

Yritys narauttaa "kohudosentti" Johan Bäckman tieteellisestä vilpistä väitöskirjassa on johtamassa näköjään isompaan junaonnettomuuteen, jonka uhriksi saattaa ajan mittaan olla joutumassa koko kotimainen tiedeyhteisö. Teemaa on käsitelty jo varsin kattavasti akateemisen maailman sisäisen laadunvalvonnan tiimoilta muun muassa Tuomo Pietiläisen ja Osmo Apusen toimesta. Ei tästä tämän enempää.

Nyt on tarina saanut kuitenkin, jälleen kerran, hurjan käänteen. Bäckman alkoi julkaista väitöksen tiimoilta tekemiään haastatteluja blogissaan sanasta sanaan litteroituna. Haastattelujen lisäksi verkossa oli myös muun muassa suojelupoliisin dokumentteja. Osmo Apunen on jo ehtinyt huomauttamaan kuinka kiusallista, suorastaan vahingollista tämä on turvallisuusviranomaisillemme ja kuinka ilmeisen löperösti sensitiivistä tietoa ja jopa dokumentteja on jaettu tutkijalle.

Sittemmin Bäckman on kyseisen materiaalin sivuiltaan poistanut. Ongelma kuitenkin pysyy, sillä asialla on myös toinen ja tiedeyhteisön kannalta vakava puolensa. Muutama vuosi sitten kirjoitin, että avoimuuden juhlimisen sijaan Assangen Wikileaksilla saattaa olla myös haitallisia vaikutuksia diplomatian elintärkeille käytännöille. Voi olla, että käsissämme on nyt kotimainen Beckyleaks - tilanne, jossa sekä sisäisen että ulkoisen turvallisuuden parissa toimivat henkilöt alkavat rajoittaa kanssakäymistään tutkijoiden kanssa. Samalla katoaisi suurelta osalta alan tutkimusta keskeinen lähdepohja pois, sillä suuri osa esimerkiksi kansainvälisen politiikan piirissä tutkimistamme aiheista on sellaisia, että ne ovat asiakirjasalaisuuden piirissä, jolloin lähestulkoon ainut tapa saada muuta kuin turvallisuuspoliittinen selonteko -tasoista materiaalia ovat nimenomaan haastattelut.

Asia ei siis liene tältäkään kantilta tiedeyhteisölle täysin yhdentekevä. Vaan mikä avuksi? Yksi tapa voisi olla, että jatkossa haastattelujen pohjaksi ja aluksi tehdään kirjallinen sopimus, jossa sovitaan haastattelun käyttötarkoituksista, mahdollisesta anonymiteetistä sekä materiaalin säilyttämisestä tai luovuttamisesta eteenpäin. Itse inhoan yli kaiken turhaa byrokratiseeraamista ja paperia, mutta jos vaihtoehtona on suomalaisten virkamiesten ja poliitikkojen sulkeutuminen simpukoiden tavoin, lienee tämä kuitenkin pienempi paha.

Lopuksi vielä hieman aiheeseen sopivaa taustamusiikkia.

Hiski Haukkala

2 kommenttia:

  1. Hyvää settiä. Ja kiitos Vicky Leestä!

    VastaaPoista
  2. Oikein mahtavaa kirjoitusta!

    VastaaPoista

Tervetuloa keskustelemaan. Toivon keskustelijoiden osallistuvan keskusteluun omalla nimellään – niinhän minäkin teen.